HELMIINAN TARINA 30 vuotta kauneusalalla

Valmistuin sky-kosmetologiksi Lahdesta Päijät- Hämeen ammattikoulusta vuonna 1987. Ajatus omasta yrityksestä hieman pelotti.”Jospa saisi töitä ensin jostain hoitolasta” oli iskostunut päähän koulussa, jossa neuvottiin olemaan ensin toisessa yrityksessä työntekijänä ja sitten voisi rohkaistua etenemään itsenäisesti oman hoitolan perustamisessa. Mutta pian törmäsin kotikaupungissani Rovaniemellä siihen tosiasiaan, että töitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla.

Työvoimatoimistossa innostettiin osallistumaan  kolmen kuukauden kestävään pienyrittäjän kurssiin, jonka jälkeen starttiraha olisi taattu. Tartuin tilaisuuteen ja rulla lähti pyörimään. Starttiraha oli suuri kannuste yrityksen perustamisessa. Muistan erään ”ikävän kommentin” alkuvaiheesta. Tuolloin piti asioida elinkeinoasiamiehen luona kertomassa omasta suunnitelmasta.”Kuule tyttö, jos vielä parin vuoden päästä olet toiminnassa, niin tarjoan sinulle pullakahvit”, sanoi kaljupäinen keski- iän ylittänyt virkailijaukko. Se ei inspiroinut, mutta ehkä jätti tunteen , että ”vielä minä sulle näytän” ja jätin hänen kommentin omaan arvoonsa. Kosmetologinen hoitola Cherish avasi ovensa pienenä kotihoitolana 5.4. 1988.

Alkupääomaksi sain pankista 50 000 markkaa lainaa, joka kyllä hupeni alkuinvestointeihin. ( hoitopöytä 10 000 mk, infrapunalamppu 2 5000 mk, höyrylaite 5 000 mk , uv- sterilointikaappi ja kosmetiikkaa myyntiin sekä hoitoihin). Ensimmäinen viikko oli työntäyteinen. Tarjosin Lapin Kansan mainoksessa 70 markan kasvohoitoa puolessa tunnissa.Tarjous oli voimassa viikon, tein töitä aamusta iltaan ja sen jälkeen tuntuikin, että sitten se vasta työ alkoikin vakiasiakaspiirin kokoaminen. Suurin osa starttirahasta valui mainoskuluihin.

Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että olin muutama viikko aiemmin tyrinyt peukaloni hiihtäessä, joten peukaloni oli  vielä paketissa koko avajaisviikon. Toki tein hoitoja, mutten pystynyt esim. hieromaan. Allergisoiduin ensimmäiselle hoitosarjalleni noin neljässä kuukaudessa, eikä ollut vaihtoehtona muuta kuin etsiä uusi sarja ja toivoa , että kaikissa kosmetiikassa ei ole sitä säilöntäainetta, jolle herkistyin. Kädet näpyillä ja sormenvälit haavoilla oli todella tuskastuttavaa aikaa. Onnekseni löysin tuotesarjan, joka käytännössä pelasti urani ja työpaikkani. Mottoni onkin: Jokainen vastoinkäyminen täytyy kääntää voitoksi!

Kolme ensimmäistä vuotta meni haaliessa kasaan asiakaskuntaa, kävin alussa iltaisin myös Servi- Systeemillä siivoilemassa toimistoja yms... Schrammekin-yrttisyväkuorinta oli tuohon aikaan tehokas ihoa uudistava, kuoriva hoito, jonka otin lisäksi peruskasvohoitoihin. Hoito suorastaan" räjäytti" ihosolut toimimaan, mutta ei soveltunut ohuelle iholle!

Muutin samassa talossa pienestä kaksiosta kolmioon ja pian oltiinkin tilanteessa,  jossa suomalaisten kulutusjuhlat loppuivat, kun lama synkensi monen elämän. Onneksi en ollut ottanut ulkomaan valuuttalainaa, mutta korothan pomppasivat pilviin ja maksamista riitti. Ihmiset eivät täysin lakanneet käymästä hoidoissa. Mainostin myös OmaOsa- nimisessä luettelossa etukupongeilla hoitojani ja ne toivat minulle paljon asiakkaita, mm. opiskelijoita.

Olin saanut nauttia myös parin vuoden ajan pienyrittäjän lomarahaedusta (1700 markkaa kaupungin kassasta), joka sekin vietiin pois laman kurimuksessa. Samoin otin myös 1990- luvulla harjottelijoita kosmetologikoulusta ja  tuolloin yrittäjälle myönnettiin 700 markan tuki. Se karsittiin pois.

 Näitä laman jälkimaininkeihin kuuluu myös ilmeisesti arvonlisäveron tuleminen hoitoihin! Se merkitsi24% lisäystä hoitojen hintoihin. Ensimmäiset kymmenen vuotta tein töitä suurella innolla ja rutiinilla. Vuonna 1999 hoitolan nimi muuttui Helmiinaksi. Avioitumisen ja lapsensaannin myötä työ ja koti erkaantuivat.
Olinkin  äitiysloman jälkeen ensimmäisen vuoden vuokralla  Lapinkävijäntiellä., mutta se osoittautuikin yhdeksi vuodeksi, lyhyemmäksi ajaksi kun alunperin oli tarkoitus.

Sen vuokrakokeilun jälkeen ostin mieluummin oman toimitilan ja Aallonkatu 2 olikin seuraava osoite. Ainoana toiveena, että asiakkaat osaisivat tulla perässä.
1990- luvun lopulla alalle rynnistivät ultraääni, mikrohionta ja pigmentointilaitteet. Siihen asti kasvohoidot olivat olleet kaikilla samaa kaavaa mukaillen, vain hoitosarjat olivat toisistaan erottuvia. 2000- luvun alkupuolella alkoi tulla valolaitteita, kuten valoimpulssilaite, mm. ihokarvojen lopulliseen hoitoon ja ihon uudistamiseen. Olin pitkään harkinnut sen investoimista ( 20 000 euroa) ja sain rohkaistua mieleni. Luin erään helsinkiläisen hoitolayrittäjän lehtiartikkelin ja se sai aikaan tunteen, että tälläkin alalla voi menestyä. Tietysti sillä erolla, että Helsinki on eri kokoluokan city kuin Rovaniemi. Aina sama miete,  riittääkö asiakkaita tällaiselle erikoishoidolle? Onneksi rahoitusmuotona oli edullisempi Finnveran rahoitus verrattuna pankkiin.

Kyllähän ihmisillä karvat kasvaa ja ne eivät naisilla kaunistus ole, muuta kuin päälaella!

Muutama vuosi myöhemmin Helmiinaan hankittiin toisen kokoluokan jätti- investointi iholaser! ( 50 000e)Vihdoinkin pääsisin hoitamaan mm.ihon pintaverisuonilaajentumia ja couperosaihoja . Haastetta riitti ja hirvitti , mutta onneksi laaja Lapinmaa on täynnä ihania ihmisiä, jota hoidattavat
ihojaan! Miehetkin alkoivat löytää hoitolaan. Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että epäonnen haltiattarella oli taas sormensa pelissä tärkeässä paikassa. Tyrin polveni laskettelulomalla ja juuri , kun ensimmäisen laserilmoituksen oli määrä olla lehdessä, minä odotan polvileikkausta ja pitkäääää sairaslomaaaa, johon yrittäjällä ei oo varaa…...

Helmiina muutti vielä kerran , mutta ei kauas , vaan seinän taakse naapurihuoneistoon. Pieni yksiö alkoi tuntua ahtaalta siinä laitepuristuksessa, joten kuin ihmeenkaupalla siirryin kolmion omistajaksi huoneistoon, jota olin salaa toivonut itselleni koko sen ajan mitä olin talossa ollut, vuodesta 2000. Yksi urani järkevimmistä hankinnoista on ollut Exuviance- tuotesarjan hankkiminen. Asiakkaiden iho valitsee ja onneksi olen saanut huomata, että moni valitsee Exuviancen sen hienojen vaikuttavien ainesosiensa ansiosta. Exuviance on ollut hoitolassani kohta kymmenen vuotta, sarja, joka ei ole tavallista kosmetiikkaa!

Muuton (2012) myötä haaveissa oli myös, jospa saisi muitakin mukaan toimintaan. Alkuräpellysten jälkeen olen saanut ihanat työkaverit, hieroja Tuuli- Annan ja kollega Sinin .

2015 bongasin Kemin kauneusmessuilta Nannic- radiofrekvenssilaitteen, sillä ihothan vanhenee ja asiakkaatkin vanhenee, niinkuin hoitajakin. On hyvä olla ajan tasalla, mutta kaikkea ei tarvitse osata!

Enkä tässä olisi, jos en olisi pitänyt itsestäni huolta! Näen tärkeänä myös lomat ja muut virkistymisharrasteet. Ihmisellä täytyy olla muutakin kuin työ!!!

Paula Kormano, Sky-kosmetologi